torstai 8. syyskuuta 2016

Mennäänkö syömään StreetJkl-tapahtumaan?

Ja jos mennään, kuinka paljon syödään?

Katuruokakulttuuri on luultavasti saavuttanut hypensä katon pikku hiljaa. Vielä muutama vuosi sitten, Ravintolapäivät sun muut streetfoodit olivat uutta ja jännittävää. Pikku hiljaa katuruokaan ja kaikkeen helposti syötävään, usein vähän terveellisempään ja kiinnostavampaan pikaruokaan ihastui koko kansa, ihan vauvasta vaariin. Lähes joka kaupungilla Suomessa on oma ruokatapahtumansa, usein useampikin.

Jyväskylässä tuo isoin katuruokatapahtuma lienee StreetJkl, joka alkaa niinkin pian kuin HUOMENNA! Itse olen mukana Lähiruokasnägärilläni. Voi kun tuosta pikku lähi-katuruokakojustani onkin tullut kesän aikana rakas. Kaaoksesta en meinaa päästä koskaan ja voin sanoa jo hieman odottavani tämän vikan kesän tapahtuman puristuksen loppua, mutta silti yhä innokaammin näihin ruokatapahtumiin aina lähden.

StreetJkl on jyväskyläläisen ja kuopiolaisen tapahtumatuottajan yhteinen projekti. Huipputyyppejä ja ammattitaitoisia tuottajia molemmat! Ilo on osallistua tapahtumaan, jossa järjestäjän roolin ja markkinoinnin voi jättää hyviin käsiin. Säiden armoillahan ulkotapahtuman aina ovat, mutta sitä eivät järjestäjät valitettavasti vielä voi ennustaa. Siinä oliskin loisto applikaatio, josta voisi tilata tapahtumalleen hyvän sään. Mikähän tuon palvelun arvo olisi? Noh, toisaalta, onneksi olemme luonnon armoilla niin stressaavaa kuin se yrittäjänä onkin.

StreetJkl:ssa on kahden päivän ajan yli 20 ruokamyyjää. Lähiruokasnägäri tarjoaa Jyväskylässä tuoreiden paikallisleipomon briossi-hotdogeja Lihaniekan kokolihanakilla tai Poutun tofu-kasvisnakilla tai vaihtoehtoisesti intialaista kookoscurrya suppilovahveroilla ja paikallisilla kasviksilla sekä Kallaveden kuhalla tai grillijuustolla. Vaan sen verran ehdin tarjontaa vilkaista, että houkuttelevia ruokia on muillakin..

Juuri nyt vuokrakeittiössä padat porisevat ja tämä omistaja yrittää hoitaa viime hetken asioita. Kokin työ kun ei nykyään aina ole vain ruuan laittoa.

Huomenna nähdään Jyväskylässä! Onko mitään mikä yhdistäisi ihmisiä niin kuin ruoka? Noh, kaduilla syöty ruoka.






lauantai 3. syyskuuta 2016

Eipä hassumpaa kun...

...metsä alkaa takapihalta.





En muistanut kertoa, että me muutie Puijonlaaksosta Niiralaan tämän kaiken muun häsellyksen keskellä. Ostin ensimmäisen oman asunnon, pienen kaksion puutalokerrostalosta. Talo alkaa olla asuttavassa kunnossa, mutta valtavasti on vielä puuhaa... mutta ei ajatella sitä tänään. Koska metsään pääsee takapihalta. Kuinka montaa muuta asiaa voi tarvita?




perjantai 2. syyskuuta 2016

Kun on niin paljon...

Olen useita kertoja miettinyt miten aloittaa seuraava blogiteksti. Blogi kun oli pakko jättää jonkunmoiselle tauolle kesällä yksinkertaisesti siksi, että työsuma oli niin valtava. Kesäkuussa aloitettu yritykseni, Organic Home Factory, vei kaiken ajan, yötä myöten. Aloin lähestyä pistettä jossa on pakko tehdä valintoja tai päätyy lopulta valitsemaan sairastumisen.

Kesä on ollut niin täynnä tohinaa, että tuntuu hassulta olla nyt tässä että kesän töitä on enää jäljellä yksi ruokatapahtuma! Kesällä järjestin Lasten Omat Festarit heinäkuussa, osallistuin yhteensä kolmeen ruokatapahtumaan ja yksi on vielä tulossa. StreetJkl on viikon päästä Jyväskylässä järjestettävä katuruokatapahtuma. Ihan ybercool tietysti ja se tarjoilee erilaisia ruokamakuja yhteensä yli 20 ravintolalta ja kiertävältä ruokakojulta.

Minun kiertävä lähi-katuruokakojuni Lähiruokasnägäri osallistuu StreetJkl-tapahtumaan paikallisia raaka-aineita suosivalla kojulla. Menussa on tällä kertaa gourmet-hodari kokolihanakilla tai kasvisnakilla itse valituilla täytteillä (kasviksia, fetaa, jalopenotahnaa, linssitahnaa, kotitekoista ketsuppia, chilikastiketta) sekä intialaista currya joko grillatulla Kallaveden kuhalla tai grillatulla Huuskolan jäätelön grillijuustolla. Curryssa käytetään myös suppilovahveroita ja paikallisia kauden kasviksia. Tulisuusasteen saa valita itse.

Ennen StreetJkl-tapahtumaa, ollaan ja möllötetään niin paljon kuin mahdollista poikani kanssa kotona. Toki muitakin töitä olisi vaikka muille jakaa (ja kohta sitä jakamista pitää harkitakin), mutta nyt viikonloppuna yritän unohtaa ne hetkeksi ja tehdä jotakin hauskaa. Lapsi on nimittäin tänä kesänä joutunut liiaksikin tottumaan siihen että äiti on aina "isoissa töissä". Onneksi pojalla on niin hyvä isä, joka erostamme huolimatta on lapsemme arjessa tosi paljon mukana. Sekä isovanhemmat jotka hoitavat poikaani ja auttavat yrityksen asioissa. Onneksi, koska muutoin yksinhuoltajan yksityisyrittäjyydestä ei tulisi mitään. Nyt jo ollaan rajoilla onko tämä mahdollista vai ei.

Toivon että blogin päivittämistä auttaisi se, että olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt hankkia digijärkkärin. Oon kärsinyt itse siitä, että huono kuvanlaatu pilaa kivankin blogitekstin. Toivotaan, että se houkuttelisi myös lukijoita.

Tulevaisuudessa aion blogissa kirjoittaa enemmän myös perheemme elämään liittyvistä jutuista. Poikani isä on alun perin Marokosta ja syyskuun puolivälissä suuntaamme sinne pojan suvun luo vierailulle. Mukaan lähtee poikani lisäksi äitini. Matkasta postaan myöhemmin!

Tässä postauksessa ei ole kuvia, toivotaan että seuraavassa ne ovat entistä parempia!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Pahoittelut! Saija tuossa aikaisemmassa postauksessa pahoitteli omaa blogihiljaisuuttaan, ja pakko liittyä kuoroon. Kesä tainnutti kirjoittajan! Ja kesäherkut...  

Onni on mansikkapaikka omalla pihalla

Kallavesj, Kallavesj... ja kun oikein tihrustaa niin näkyy sieltä Puijon tornikin.

Viimeaikoina iltapäivälehdet ovat hehkuttaneet säätä. Milloin on varoiteltu helteestä ja milloin annettu toimintaohjeita myrskyn varalle ("vältä matkustamista, kerää lemmikit ja puutarhakalusteet turvaan"). Ihan oikeasti! Entäpä jos vaan käytettäisiin maalaisjärkeä? Toisaalta, onhan se hyvä jos ei ole suurempia murheita maailmassa uutisoitavaksi! 

Menkää ihmiset ja antakaa myrskyn riepottaa ja auringon helliä! Käykää oman ja naapurikylän kekkereissä, Viinijuhlilla ja KuopioRockissa, Lähiruokasnägärillä Kiuruveden Iskelmäviikoilla, maistakaa mansikkaa, popsikaa pottua ja herkutelkaa herneillä! Koneella ehtii istua sitten syksymmälläkin. 

Senja


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Keskikesän villivihannesjuhlaa: SATOA goes WILD

Senja repii oletettavasti jo hiuksia päästään takiani. Blogi on nimittäin osaltani jäänyt hetkeksi yrityksen perustamisen kaaokseen. Kaaos se nimittäin ainakin näin alkuun on, kun pitäisi hoitaa sovittuja töitä, yrityksen paperiasioita ja joskus (kai) nukkuakin. Sairasteltukin on ihan liikaa.

Blogia on ollut silti ikävä. Tämä on leppoisempaa kirjoitettavaa kuin moni muu. Blogi on myös itsensä peilaamista, ja moni kutsuu sitä terapeuttiseksi. Silti sillä (toivon mukaan) on oma yleisönsä.

Blogin päivitykseen on tällä kertaa herkullinen ja kaikin puolin loistava syy. Kuopiossa järjestetään tulevana viikonloppuna, 17.-18.6. uusi ruokatapahtuma, SATOA goes WILD. Se on huippusuositun Satoa Kuopio Food Festivalin oheen syntynyt keskikesän tapahtuma. SATOA goes WILD ärjestetään yhtä aikaa kuin Kuopio Tanssii ja Soi-viikko. Kesäkuu on vielä hyvää aikaa poimia villiyrttejä luonnosta.

SATOA goes WILD kokoaa yhteen kuopiolaisia ravintoloita, jotka tarjoavat kahden päivän aikana pieniä annoksia, joissa on hyödynnetty villivihanneksia. Tänä vuonna mukana ovat Salacavala, Kummisetä, ravintola Savo, King's Crown, Musta Lammas, Isä Camillo, Leijona Catering, VS Ravintolat, Intro ja Houkutus. Mutta Satoa Wild ei toimikaan kuin mikä tahansa ruokatapahtuma. Tapahtuma kiteytyy 30 euron ruokakartan ympärille. Se sisältää pienen villivihannesannoksen jokaisessa mukana olevassa ravintolassa.

Karttoja saa ostettua Satoan nettikaupasta, mukana olevista ravintoloista tai Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin info-pisteestä aina lauantaihin 18.6. klo 16 asti.






Villivihannestapahtuma on piriste kuopiolaiseen alkukesään. Koska niin paljon kuin ehkä taistelenkin totuutta vastaan, tahtoisin pitää tätä kukkien loistoa, juhannuksen läheisyyttä ja Suomen kesäkuun epävakautta alkukesänä yhä.

Poimin itse joka kevät ja kesä villivihanneksi luonnosta. Suuren osan kerään teetä varten kuivattavaksi. Lemppareitani pitkään haudutettuna ovat mustikanlehti, vadelmanlehti, nuori koivu ja voikukka. Niistä saa voimaa kylmänä syksynä ja talvenakin. Hauskaa on, että pian 3-vuotias poikanikin tykkää villiyrttiteestä hunajalla maustettuna. Luonnon yrteissä kun ei ole kofeiinia, niin olen hänelle uskaltanut maistiaisia antaa.

Käytän villivohanneksia myös risotoissa, pestoissa, kasvispihveissä ja smoothieissa. Ja tietysti nokkosletuissa, jotka vat jopa parempia kuin pinaattiletut. Nokkosessa on myös rautaa hurjasti enemmän kuin pinaatissa, mikä ennen kasvissyöjänä oli yksi syy nokkosen käyttöön. Salaattiin pilkon välillä voikukan lehtiä. Voikukka on maultaan jopa parempi kuin rucola.



Jos villivihanneksia ei ole vielä ylistetty tarpeeksi (koska huippu juttu ne kaikin puolin ovat, ravintoarvoiltaan, ilmaisuudeltaan ja väritykseltään), menepä ostamaan itsellesi SATOA goes WILDin kartta ja maistele makuja ilman, että joudut itse tarpomaan edes metsässä tai ottamaan esiin kattilaa ja pannua. Kartan hinta on 30 euroa ja se sisältää pienen annoksen kaikissa mukana olevissa ravintoloissa.

Mutta jos tahdot myös metsään (mikä on aina hyvä idea), tässä loppukesää varten resepti niihin ihaniin nokkoslettuihin.

2 kananmunaa
5 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1,5 dl huuhdottuja ja ryöpättyjä nokkosia, mitä nuorempia sen parempia, mutta heinäkuun alkuun saa luonnosta ihan hyviä. Kuivattukin nokkonen käy.
1 tl suolaa
0,5 dl voisulaa

Voita paistamiseen

Riko kananmunat. Lisää maito ja jauhot vähän kerrallaan. Sekoita.

Huuhdo ja keitä nokkoset vedessä nopeasti. Lisää nokkoset silputtuina taikinaan. Lisää voisula ja suola. Sekoita uudestaan. Paista pannulla tai uunissa letuiksi tai pannariksi. Tarjoa vaikkapa puolukkahillon kanssa.





maanantai 30. toukokuuta 2016

Miniristeilyllä

Ihan hävettää myöntää, kuinka huonosti sitä kotikaupunkinsa tunteekaan. Huomasin tämän taas viikonloppuna, kun pääsimme pitkästä aikaa veneilemään ihan ajan kanssa (=muutamaksi tunniksi, mutta kuitenkin).

Kun siirtyy auto- tai pyörämatkustajasta venematkustajaksi, pääsee katsomaan lähiseutuja ihan eri vinkkelistä. Ja kun uskaltautuu vähän kauemmas vakioreiteiltään, voi löytää aarteita - vaikkapa pienen punaisen mökin koivujen katveesta! 


Kallaveden saarissa on myös hienoja ja siistejä retkeilypaikkoja laavineen ja vessoineen, mutta tällä kertaa emme suunnanneet niihin vaan menimme vain sinne minne kokka kulloinkin osoitti. Eteläinen Kallavesi; Saaristokaupunki, Petonen ja Hiltulanlahti näyttivät järveltä päin aivan erilaisilta.




Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan - riittää kun vaihtaa näkökulmaa! 


Saaristokaupunkikin näyttää viihtyisälle tästä vinkkelistä


Ja kun kerran reissussa ollaan, pitää olla eväätkin sen mukaiset. Kuopion Frans&Sophie -ravintola takasi sen, ettei reissulaisten tarvinnut palata kotiin tyhjin vatsoin! Saimmepa vielä viedä lämpöisen leivän kotiin tuliaisiksi.

Niin että kuka sanoo ettei lähimatkailu ole muka tarpeeksi mukavaa? En ainakaan minä! Hii-o-hoi!!!!!


-Senja

maanantai 23. toukokuuta 2016

Uusperheen juhlat, onnistuneet pippalot vai helvetilliset pirskeet?

Kevään tultua alkaa taas juhlakausi. Niin myös meillä. Katraan ensimmäinen aloitti juhlaputken pääsemällä ripille, ja kieltämättä muutaman kerran piti miettiä, kuinkas ne onnistuneet juhlat järjestetäänkään?! Juhlien järjestämisestä on opaskirja jos toinenkin, mutta harva niistä kertoo niistä oikeista kipupisteistä; kuinka saada kaikki rakkaat saman katon alle silloin, kun kyseessä on uusperhe. Parhaimmillaan jopa niin, että vieraistakin osa on uusperheitä. 

Itselleni oli selvää, ettei juhlia järjestetä kummankaan vanhemman kotona ja että kumpikin vanhempi saa osallistua juhlan järjestämiseen. Onneksi lasten isä oli samaa mieltä. Päädyimme vuokraamaan seurakunnalta Poukaman leirikeskuksen takkatuvan. Hinta oli varsin kohtuullinen ja sijainti enemmän kuin idyllinen - kilpailutus todellakin kannattaa. Jopa seurakuntien tiloissa oli suuria hintaeroja, ja siinä vaiheessa kun muutaman tunnin juhlatilan hinta kilpailee viikon etelänmatkan kanssa, kannattaa miettiä - vaikka hinta "sisältäisikin astiat".


Sovimme lapsen isän kanssa löyhät raamit siitä, mitä tuomme juhliin. Jollain toisella olisi ehkä toiminut se, että "minä leivon, sinä maksat", meillä puolestaan oli suvuissa monta innokasta leipuria joista jokainen pääsi loistamaan ja tarjoilusta tuli monipuolinen. 


Kävimme porukalla laittamassa paikat kuntoon edellisenä iltana, jolloin itse juhlapäivälle jäi vain juhliminen.  

En toki ota vastuuta seurauksista, jos jossain toisessa perheessä homma ei välttämättä suju ihan näin mallikkaasti. Pointtini on kuitenkin se, että unohdettaisiin perinteet ja mentäisiinkin rohkeasti niillä askelmerkeillä, jotka omaan tilanteeseen parhaiten sopivat. Vaikka näin: 


  • Anna juhlan sankarin tehdä vieraslistansa ja kunnioita sitä. Jos et itse ole juhlan aihe, niele kiukkusi, unohda kaunasi ja tee kaikkesi, että sankarin juhlasta tulee hyvällä tavalla ikimuistoinen. Keskity niihin, jotka tulevat paikalle, älä niihin jotka jättävät juhlan väliin. Ole ystävällinen kaikille. Saat siitä vähemmän traumoja kuin se, joka turhaan odottaa kutsua juhliin.
  • Hanki ulkopuolinen, neutraali, tarpeeksi iso tila
  • Anna kaikkien halukkaiden osallistua juhlan järjestämiseen omalla tavallaan ennalta sovittujen raamien puitteissa (vaikkapa niin että "sinä tuot suolaiset, minä makeat, käykö näin?"), ettei kenenkään tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi. Jos olet ainoa joka tarjoiluja päätyy tekemään, huomioi kuitenkin edes toinen vanhempi niin, että "hyväksytät" suunnitelmasi hänellä. Jos siis on tilanne, että toista vanhempaa tai muuta läheistä kiinnostaa millään tavoin...
  • Toinen vanhemmista hoitaa juhlatilojen yms varaukset, pitää toisen  ajantasalla, hyväksyttää ideat ja tilavuokrat yms. pakolliset maksut jaetaan.
  • Kahvia ei ole pakko kierrellä kaatamassa vieraiden joukossa (jos et halua), pumpputermarikin toimii - tai neutraali, ulkopuolinen keittiöhenkilö. Meillä oli molemmat.  
  • Jos tiedät, ettei homma tule toimimaan, tingi juhlien kestosta. Mieluummin hyvin sujunut kahvihetki rakkaiden kesken vaikka kahvilassa kuin viikonlopun kestävät pohjalaishäät, joissa homma menee jossain vaiheessa painiksi. 
  • Jos tilanne on räjähdysherkkä, ei kukaan kiellä porrastamasta vieraita tai järjestämästä vaikka erillistä päivä- ja iltajuhlaa eri vieraineen. 
  • Keskity oleelliseen, älä "lillukanvarsiin". 


Mukavia juhlahetkiä! - Senja