Lähiruokaa viikinkien mallilla

Tehtaan valmisranet, bataattilohkot, riisi tai salaatti ovat kokemukseni mukaan hyvinkin yleiset vaihtoehdot perunoille ravintolassa kuin ravintolassa. Ihan hyviä vaihtoehtoja kaikki, mutta entä jos tahtookin jotain taatusti kotimaista? Mielellään vielä jotain kevyttä? Vähän hiilareita! Lähiruokakin olis ihan kiva. Silloin pitää tietysti saada lanttua, naurista, punajuurta ja porkkanaa! (Tiesitkö muuten, että lantussa on vain 29 kaloria sadassa grammassa? Minä en, mutta onneksi google osasi senkin kertoa. Tässä yksi syy lisää tykätä lantusta!)

Kävin syömässä Kuopion Haraldissa. Haraldin ruokalistan ajatus pohjautuu keskiaikaan ja maan, metsän ja veden antimiin - järkeilin, että jo on kumma jos ei ala lanttua ja naurista löytymään. Ja löytyihän niitä. Tällä kertaa päätin, että juurekset eivät saa jäädä sivuosaan ja valitsin "Ryytimaan lanttu-spelttikukkoa", annos piti sisällään kukon lisäksi mm. paistettua lehtikaalia ja rukiinjyviä. Ja voi että oli hyvää! Kukon kuori oli mukavan rapsakka, vähän hapan ja antoi sopivasti vastusta hampaille, kun taas lantut olivat hautuneet pehmeiksi ja makeiksi. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kukonpala ei olisi edes kaivannut lisukkeekseen mitään muuta kuin kimpaleen oikeaa voita. 

Mukava ajatus myös, että Haraldin kukko tehdään Onttolassa, Joensuusta vähän Kuopion suuntaan - ja tietenkin kotimaisista raaka-aineista. 

Koska listalla oli paljon erilaisia kasviksia ja juureksia, kysäisin uteliaisuuttani, paljonko keittiössä kuluu viikossa juureksia. 50-80 kiloa! Sitä on hyvä miettiä, kun kaupassa jättää itse sen punajuuripussukan ostamatta koska se muka painaa liikaa tai käsittely on muka aikaavievää... Sitäpaitsi Haraldin juurekset tulevat Suonenjoelta Lempyyn juurekselta. Lähiruokaa! Mukava ajatella, että samalla kun itse herkuttelen, tuen suomalaista viljelijää ja paikallista kuljetusfirmaa. Amerikan bataatilla on paljon suurempi hiilijalanjälki ja kaloreitakin yli 80 sadassa grammassa ja kustannuksiakin jakamassa useampi välikäsi... Tarvitseeko sanoa enempää? (Enkä oikeasti usko, että ne viikingitkään tilasivat porkkanoitaan mistään merta edempää... vai?)

Kotiin mentyäni päätin tehdä itse lanttukukkoa. Aineksethan ovat hyvinkin yksinkertaiset, kuten parhaissa herkuissa yleensäkin. "Paista uunissa 9 tuntia... Kiedo peittoon ja anna vetäytyä kaksi tuntia..." Hui! Jo selvisi maukkauden salaisuus! Minun hermoillani ei siis kukkoja tehdä. Sen sijaan "lantturanskalaiset" ja lehtikaalisipsit tulevat ilahduttamaan perhettä entistä useammin, tästä lisää myöhemmin.

-Senja