keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Minusta(ko) bloggaaja?

Yhtenä satumaisena lapsivapaana iltana lähdin kaupungille. En tiennyt mitä tehdä, mutta tavoite oli mennä jonnekin syömään.

Pienen lapsen äidit tietävät mitä yksin syöminen tarkoittaa mielenterveydelle, rentoutumiselle ja elämänlaadulle. Ainakin sen merkitys omissa vapaailloissani on suuri.

En ole burger-ihminen. Jos minun pitäisi valita joku roskaruoka niin valitsisin pitsan tai pitaleivän. Ranskalaisia syön joskus, mieluiten bataattiversioita. Suuntasin silti Bowl Dineriin, koska alakerran Finnkinon teatterissa alkoi tunnin kuluttua Onnen onkija. Eli leffa bloggaajasta! Onko parempaa tapaa aloittaa omaa blogiaan?



Bowl Dinerissa oloni alkoi lähestyä aidon bloggaajan fiiliksiä. Millaisia ovat bloggaajan fiilikset, sitä en tiedä. Mutta voisin kuvitella niiden olevan lähellä tätä. Tärkeänä nappasin parit kuvat ja tutkin ruokalistaa. Selkeni, että Bowl Diner käyttää runsaasti lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita menussaan. Se on minulle aina merkki onnistuneesta ruokalistasta. Hampurilaissämpylät ovat esimerkiksi nilsiäläisestä Liepuska-leipomosta. En ole enää kasvissyöjä, vaikka sellainen olin 10 aikaisempaa vuotta. Nykyään syön kalaa ja satunnaisesti kanaa. Silti burgerissa päädyin kasvisversioon.


Burgeri oli hyvää! Liepuskan sämpylä oli pehmeä ja paljon parempi kuin teollisesti valmistettu leipä. Olen itse huono syömään leipää: yleensä päädyn kotona tekemään leivät itse, koska niin paljon kaupan leipää päätyy roskiin. Tämä sämpylä oli kuitenkin toista. Sisällys oli myös maittavaa ja samoin ranskalaiset. Burgerin mausteena oli sopiva annos tulisuutta. Lueskelinkin viime hetkellä ruokalistasta, että Bowl Diner käyttää chilikastikkeina kotimaisen Poppamiehen tuotteita. Kiinnostuin tuotteista muutenkin heti!






Mietin, siis oikeasti mietin, mitä parannusehdotuksia voisin antaa. No joo, mieltymykseni on, että tuotteessa voisi aina olla vielä lisää tuoreita kasviksia, avocadoa ja vaikka limen mehua. Ranskalaiset, joo, voisivat olla kotitekoisia. Mutta toisaalta, tämä burgeri on sitä lajityyppiä kuin se on, ja siinä onnistunut hienosti. Ranskalaiset olivat huomattavasti parempia kuin monessa vastaavassa paikassa. Siksi en valita. 17 euron hinta oli kohtuullinen ja kun hintaan lisäsi 8 euroa, sai burgeri-leffalippupaketin 25 eurolla. Hyvä diili, pääsen uudestaankin leffaan.

Sitten tähtäsin elokuviin. Ajoitus oli hyvä: ehdin juuri katsomaan mainoksetkin. Onnen onkija-elokuvassa muotibloggaajan tie menestykseen on kivinen ja bloggausaihekin oli hieman erilainen kuin meidän, mutta pääsin tunnelmaan mukaan ja nautin. En tiedä, onko muotibloggajien elämä tosiaan noin hohtoisaa (tai vähemmän hohtaisaa, miten sen nyt katsookin), mutta luulen että kuopiolaisen ruokabloggaajan elämä ei ihan siihen tule yltämään. Vaan miestäs sen tietää. Pitänee järjestää Kuopioonkin samanlaiset bloggaajien ja julkkisten bondausbileet kuin leffassa, niin saadaan tännekin vähän vipinää.

Julkkiksia odotellessa, Saija

2 kommenttia:

  1. Ettet nyt aivan kuvittele tätä bloggaajan arkea luksukseksi, niin oleppa hyvä, laitoin tuohon kunnon talakkunapuuropäivityksen! Hek (elikkäs Oleppa hyvä savoksi)

    VastaaPoista
  2. Hei, voisitko lisätä talkkunapuuroosi vähän limen mehua ja avocadoa niin ois vähän trendikkäämpi?

    VastaaPoista