sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Syödäänkö jotain läheltä?

Yli 10 vuoden ravintoloissa paahtaminen, pitkä ruokaharrastus ja toimittajan ammatti ovat saaneet minut usein miettimään, että miksi ihmeessä en kirjoita blogia. Onpa minulla vielä pieni lapsikin, 3-vuotias poika. Aiheita siis riittäisi.





En kuitenkaan keksinyt aihetta blogille, josta olisin oikeasti innostunut ja joka olisi tuntunut uudelta. Pyörittelin päässäni blogia arjestamme ja ruokaresepteistäni, mutta suunta ei jotenkin tuntunut luontevalta. Sitten törmäsin Facebookissa Virpi Larmilan ja Senja Karjalaisen aloittamaan Kuopion Ravintola-arvostelut-ryhmään. Kuopiossa on aktiivinen ravintolakulttuuri, alan koulu ja kiinnostavia lähituottajia. Tutustuin lähiruokarengas Rekoon ja huomasin, että lähituottajat kamppailevat yhä tuottonsa kanssa.


Olen työskennellyt varmasti noin 20 ravintolassa ympäri Suomea. Pääasiassa olen ollut tarjoilijana, mutta olen tehnyt töitä myös keittiöapulaisena. Lapsen synnyttyä vuorotyö ajoi valitsemaan epävarmemman, mutta joustavamman työn freelancer-toimittajana. Lisäksi minulla oli jo viimeisissä työsuhteissani ravintoloihin aina sellainen olo, että uusien konseptien ja vaikkapa ruuan ideointi olisi ollut minulle ominaisempaa kuin tarjoilijan työ, niin paljon kuin siitä nautinkin. Kaipasin jotain uutta. Huomasin useissa paikoissa, että lähituottajien tuotteita ei hyödynnetä niin monipuolisesti kuin se olisi mahdollista. Samalla kuitenkin sukelsin Kuopion kokoisessakin kaupungissa usean ravintolan arkeen ja huomasin mikä valtava ammattitaito ja potentiaali niillä on. Kritiikki on vaikeaa ilman kokemusta.

Halusin kirjoittaa ravintoloista, vaikuttaa alaan, ideoida, arvostella, esitellä lähituottajia...



Mukaan pyysin tuon kuuluisan Facebook-ryhmän toisen ylläpitäjän, Senja Karjalaisen. Yhteinen sävel löytyi nopeasti. Senja on markkinointiosaaja, töissä vakuutusyhtiössä, kiinnostava ja avoin persoona. Minä olen viestinnän alalta, kirjoitan ja ideoin, mutta työni tapahtuu pääosin pääni sisällä eli olen ehkä se vähän hiljaisempi.

Blogin nimi, Kalaa & Kukkoa, ei ollut vaikea löytää. Se kertoo myös kunnioituksestamme vanhaa ja perinteikästä kohtaan. Vaikka ideoita syntyisi lennokkaastikin ja ruokakulttuuri kokisi muutosta, juurille palaaminen ei koskaan vie täysin harhaan.

Ja nyt se alkaa.. useamman kuukauden viilaamisen, kirjoittamisen ja kuvaamisten jälkeen. Saanen esitellä teille kiinnostavia näkökulmia Pohjois-Savon ruokakulttuuriin, lähiruokaan ja villiin keittiöarkeemme!

Iloa keittiöihin,
Saija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti