keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Keskikesän villivihannesjuhlaa: SATOA goes WILD

Senja repii oletettavasti jo hiuksia päästään takiani. Blogi on nimittäin osaltani jäänyt hetkeksi yrityksen perustamisen kaaokseen. Kaaos se nimittäin ainakin näin alkuun on, kun pitäisi hoitaa sovittuja töitä, yrityksen paperiasioita ja joskus (kai) nukkuakin. Sairasteltukin on ihan liikaa.

Blogia on ollut silti ikävä. Tämä on leppoisempaa kirjoitettavaa kuin moni muu. Blogi on myös itsensä peilaamista, ja moni kutsuu sitä terapeuttiseksi. Silti sillä (toivon mukaan) on oma yleisönsä.

Blogin päivitykseen on tällä kertaa herkullinen ja kaikin puolin loistava syy. Kuopiossa järjestetään tulevana viikonloppuna, 17.-18.6. uusi ruokatapahtuma, SATOA goes WILD. Se on huippusuositun Satoa Kuopio Food Festivalin oheen syntynyt keskikesän tapahtuma. SATOA goes WILD ärjestetään yhtä aikaa kuin Kuopio Tanssii ja Soi-viikko. Kesäkuu on vielä hyvää aikaa poimia villiyrttejä luonnosta.

SATOA goes WILD kokoaa yhteen kuopiolaisia ravintoloita, jotka tarjoavat kahden päivän aikana pieniä annoksia, joissa on hyödynnetty villivihanneksia. Tänä vuonna mukana ovat Salacavala, Kummisetä, ravintola Savo, King's Crown, Musta Lammas, Isä Camillo, Leijona Catering, VS Ravintolat, Intro ja Houkutus. Mutta Satoa Wild ei toimikaan kuin mikä tahansa ruokatapahtuma. Tapahtuma kiteytyy 30 euron ruokakartan ympärille. Se sisältää pienen villivihannesannoksen jokaisessa mukana olevassa ravintolassa.

Karttoja saa ostettua Satoan nettikaupasta, mukana olevista ravintoloista tai Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin info-pisteestä aina lauantaihin 18.6. klo 16 asti.






Villivihannestapahtuma on piriste kuopiolaiseen alkukesään. Koska niin paljon kuin ehkä taistelenkin totuutta vastaan, tahtoisin pitää tätä kukkien loistoa, juhannuksen läheisyyttä ja Suomen kesäkuun epävakautta alkukesänä yhä.

Poimin itse joka kevät ja kesä villivihanneksi luonnosta. Suuren osan kerään teetä varten kuivattavaksi. Lemppareitani pitkään haudutettuna ovat mustikanlehti, vadelmanlehti, nuori koivu ja voikukka. Niistä saa voimaa kylmänä syksynä ja talvenakin. Hauskaa on, että pian 3-vuotias poikanikin tykkää villiyrttiteestä hunajalla maustettuna. Luonnon yrteissä kun ei ole kofeiinia, niin olen hänelle uskaltanut maistiaisia antaa.

Käytän villivohanneksia myös risotoissa, pestoissa, kasvispihveissä ja smoothieissa. Ja tietysti nokkosletuissa, jotka vat jopa parempia kuin pinaattiletut. Nokkosessa on myös rautaa hurjasti enemmän kuin pinaatissa, mikä ennen kasvissyöjänä oli yksi syy nokkosen käyttöön. Salaattiin pilkon välillä voikukan lehtiä. Voikukka on maultaan jopa parempi kuin rucola.



Jos villivihanneksia ei ole vielä ylistetty tarpeeksi (koska huippu juttu ne kaikin puolin ovat, ravintoarvoiltaan, ilmaisuudeltaan ja väritykseltään), menepä ostamaan itsellesi SATOA goes WILDin kartta ja maistele makuja ilman, että joudut itse tarpomaan edes metsässä tai ottamaan esiin kattilaa ja pannua. Kartan hinta on 30 euroa ja se sisältää pienen annoksen kaikissa mukana olevissa ravintoloissa.

Mutta jos tahdot myös metsään (mikä on aina hyvä idea), tässä loppukesää varten resepti niihin ihaniin nokkoslettuihin.

2 kananmunaa
5 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1,5 dl huuhdottuja ja ryöpättyjä nokkosia, mitä nuorempia sen parempia, mutta heinäkuun alkuun saa luonnosta ihan hyviä. Kuivattukin nokkonen käy.
1 tl suolaa
0,5 dl voisulaa

Voita paistamiseen

Riko kananmunat. Lisää maito ja jauhot vähän kerrallaan. Sekoita.

Huuhdo ja keitä nokkoset vedessä nopeasti. Lisää nokkoset silputtuina taikinaan. Lisää voisula ja suola. Sekoita uudestaan. Paista pannulla tai uunissa letuiksi tai pannariksi. Tarjoa vaikkapa puolukkahillon kanssa.