Mennäänkö syömään StreetJkl-tapahtumaan?

Ja jos mennään, kuinka paljon syödään?

Katuruokakulttuuri on luultavasti saavuttanut hypensä katon pikku hiljaa. Vielä muutama vuosi sitten, Ravintolapäivät sun muut streetfoodit olivat uutta ja jännittävää. Pikku hiljaa katuruokaan ja kaikkeen helposti syötävään, usein vähän terveellisempään ja kiinnostavampaan pikaruokaan ihastui koko kansa, ihan vauvasta vaariin. Lähes joka kaupungilla Suomessa on oma ruokatapahtumansa, usein useampikin.

Jyväskylässä tuo isoin katuruokatapahtuma lienee StreetJkl, joka alkaa niinkin pian kuin HUOMENNA! Itse olen mukana Lähiruokasnägärilläni. Voi kun tuosta pikku lähi-katuruokakojustani onkin tullut kesän aikana rakas. Kaaoksesta en meinaa päästä koskaan ja voin sanoa jo hieman odottavani tämän vikan kesän tapahtuman puristuksen loppua, mutta silti yhä innokaammin näihin ruokatapahtumiin aina lähden.

StreetJkl on jyväskyläläisen ja kuopiolaisen tapahtumatuottajan yhteinen projekti. Huipputyyppejä ja ammattitaitoisia tuottajia molemmat! Ilo on osallistua tapahtumaan, jossa järjestäjän roolin ja markkinoinnin voi jättää hyviin käsiin. Säiden armoillahan ulkotapahtuman aina ovat, mutta sitä eivät järjestäjät valitettavasti vielä voi ennustaa. Siinä oliskin loisto applikaatio, josta voisi tilata tapahtumalleen hyvän sään. Mikähän tuon palvelun arvo olisi? Noh, toisaalta, onneksi olemme luonnon armoilla niin stressaavaa kuin se yrittäjänä onkin.

StreetJkl:ssa on kahden päivän ajan yli 20 ruokamyyjää. Lähiruokasnägäri tarjoaa Jyväskylässä tuoreiden paikallisleipomon briossi-hotdogeja Lihaniekan kokolihanakilla tai Poutun tofu-kasvisnakilla tai vaihtoehtoisesti intialaista kookoscurrya suppilovahveroilla ja paikallisilla kasviksilla sekä Kallaveden kuhalla tai grillijuustolla. Vaan sen verran ehdin tarjontaa vilkaista, että houkuttelevia ruokia on muillakin..

Juuri nyt vuokrakeittiössä padat porisevat ja tämä omistaja yrittää hoitaa viime hetken asioita. Kokin työ kun ei nykyään aina ole vain ruuan laittoa.

Huomenna nähdään Jyväskylässä! Onko mitään mikä yhdistäisi ihmisiä niin kuin ruoka? Noh, kaduilla syöty ruoka.

Eipä hassumpaa kun...

...metsä alkaa takapihalta.

En muistanut kertoa, että me muutie Puijonlaaksosta Niiralaan tämän kaiken muun häsellyksen keskellä. Ostin ensimmäisen oman asunnon, pienen kaksion puutalokerrostalosta. Talo alkaa olla asuttavassa kunnossa, mutta valtavasti on vielä puuhaa... mutta ei ajatella sitä tänään. Koska metsään pääsee takapihalta. Kuinka montaa muuta asiaa voi tarvita?

Kun on niin paljon...

Olen useita kertoja miettinyt miten aloittaa seuraava blogiteksti. Blogi kun oli pakko jättää jonkunmoiselle tauolle kesällä yksinkertaisesti siksi, että työsuma oli niin valtava. Kesäkuussa aloitettu yritykseni, Organic Home Factory, vei kaiken ajan, yötä myöten. Aloin lähestyä pistettä jossa on pakko tehdä valintoja tai päätyy lopulta valitsemaan sairastumisen.

Kesä on ollut niin täynnä tohinaa, että tuntuu hassulta olla nyt tässä että kesän töitä on enää jäljellä yksi ruokatapahtuma! Kesällä järjestin Lasten Omat Festarit heinäkuussa, osallistuin yhteensä kolmeen ruokatapahtumaan ja yksi on vielä tulossa. StreetJkl on viikon päästä Jyväskylässä järjestettävä katuruokatapahtuma. Ihan ybercool tietysti ja se tarjoilee erilaisia ruokamakuja yhteensä yli 20 ravintolalta ja kiertävältä ruokakojulta.

Minun kiertävä lähi-katuruokakojuni Lähiruokasnägäri osallistuu StreetJkl-tapahtumaan paikallisia raaka-aineita suosivalla kojulla. Menussa on tällä kertaa gourmet-hodari kokolihanakilla tai kasvisnakilla itse valituilla täytteillä (kasviksia, fetaa, jalopenotahnaa, linssitahnaa, kotitekoista ketsuppia, chilikastiketta) sekä intialaista currya joko grillatulla Kallaveden kuhalla tai grillatulla Huuskolan jäätelön grillijuustolla. Curryssa käytetään myös suppilovahveroita ja paikallisia kauden kasviksia. Tulisuusasteen saa valita itse.

Ennen StreetJkl-tapahtumaa, ollaan ja möllötetään niin paljon kuin mahdollista poikani kanssa kotona. Toki muitakin töitä olisi vaikka muille jakaa (ja kohta sitä jakamista pitää harkitakin), mutta nyt viikonloppuna yritän unohtaa ne hetkeksi ja tehdä jotakin hauskaa. Lapsi on nimittäin tänä kesänä joutunut liiaksikin tottumaan siihen että äiti on aina "isoissa töissä". Onneksi pojalla on niin hyvä isä, joka erostamme huolimatta on lapsemme arjessa tosi paljon mukana. Sekä isovanhemmat jotka hoitavat poikaani ja auttavat yrityksen asioissa. Onneksi, koska muutoin yksinhuoltajan yksityisyrittäjyydestä ei tulisi mitään. Nyt jo ollaan rajoilla onko tämä mahdollista vai ei.

Toivon että blogin päivittämistä auttaisi se, että olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt hankkia digijärkkärin. Oon kärsinyt itse siitä, että huono kuvanlaatu pilaa kivankin blogitekstin. Toivotaan, että se houkuttelisi myös lukijoita.

Tulevaisuudessa aion blogissa kirjoittaa enemmän myös perheemme elämään liittyvistä jutuista. Poikani isä on alun perin Marokosta ja syyskuun puolivälissä suuntaamme sinne pojan suvun luo vierailulle. Mukaan lähtee poikani lisäksi äitini. Matkasta postaan myöhemmin!

Tässä postauksessa ei ole kuvia, toivotaan että seuraavassa ne ovat entistä parempia!