Harrastan lastenvaatteita, luomu- ja lähiruokaa, blogeja, ompelua, luonnossa liikkumista ja uimista. Näin olen vähän aikaa kirjoittanut työhakemuksiin. Tosin nyt olen työhakemusten kirjoittamisen lopettanut, kyllästynyt keikkatyöhön, osa-aikaisuuksiin, rikottuihin sopimuksiin ja määräaikaisuuksiin. Aloitin siis oman yrityksen. Töitä on nyt niin paljon kun vain vuorokaudessa riittää tunteja, mutta riskejä on. Oma elämäntilanteeni huomioon ottaen riskit ovat isojakin. Mutta luonteeni on sen verran sinnikäs ja itselleni tekeminen sopii minulle, joten tässä sitä ollaan.
Eilen loppui StreetKuopio-tapahtuma, jossa myin ruokaa
Lähiruokasnägärissä. Tavoitteeseen pääsin ja lauantaiksi piti jo vaihtaa menua kun ruuat loppuivat jo kuudelta. Lähiruoka kiinnostaa, samoin kuin kaikki vaihteleva, lyhytkestoinen, pop upit ja kadulla ja jopa metsissä tapahtuma. Tulevaisuudessa Lähiruokasnägärin voi tilata juhliin, tapahtumaan ja pop upina vaikka toiseen ravintolaan tai oikeastaan mihin vain. Käytä mielikuvitustasi ja laajenna sitä rajaa mikä ei ole raja.
Radiossa väiteltiin juuri, voiko maaseutu ja kylien elämä vielä virota. Maalta kotoisin oleva helsinkiläistynyt toimittaja oli sitä mieltä, että ei kovin kantsi edes yrittää, kun töitä ei kerran ole. Miestoimittaja taas piti maaseudun elävöittämistä ja kaiken pienimuotoisen toiminnan ylläpitoa hyvänä.
Noh, arvatkaa mitä mieltä minä olen?
Tietysti maaseutua pitää elävöittää ja ennen kaikkea tasapainoisesti modernisoida. Tarvitaan uusia kyläyhteisöjä, jotka työllistävät itse itsensä. Tarvitaan osuuskuntia, pienyrittämisen tukemista (siis oikeaa elvyttävää rahoittamista, markkinointia, uudistamista ja tehostamistakin). Byrokratian valtavuus on se mikä Suomessa vie työt muualle, saa yrittäjyyden olemaan vatsahaavassa pakertamista (kun ei ole varaa millään ilveellä palkata työntekijöitä). Vaikka kuinka tekisi työtä kutsumuksesta vaikka maaseudulla pientilallisena tai maaseutumatkailun parissa, ei se kutsumus riitä tuomaan maaseudulle työtä. En näe mitään syytä mikseivät ihmiset eläisi maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa, jos siellä olisi mielekästä työtä ja vireä ilmapiiri. Mutta se vaatii alkuun rahaa, työllisyysrakenteiden huomattavaa helpottamista tai muutoin uudistamusta ja oikeita ihmisiä suunnittelemaan tätä. Tietyt rakenteet on saatava uudistumaan.
Emme me Suomessakaan tahdo mitään multikansallisia yrityksiä hoitamaan kaikkea liiketoimintaa. Monikansallisuudelle on paikkansa niin kauan kun se toimii eettisesti ja hoitaa suhteensa tuottajiin hyvin. Tarvitaan raikkaampaa otetta maaseutuyrittämiseen, teknologian ja sosiaalisen median hyödyntämistä, etätyötä, luovan alan rahoittamista ja mahdollisuuksia kehittää uusia innovaatioita.
Muutoin me emme a) luo hyvinvointia b) asuta niitä alueita joiden kulttuuriperintö on niin tärkeä ja c) uudistu ja luo työllisyyttä kun sitä tarvitaan.
Terveisin, Saija joka kuulostaa ihan poliitikolta mutta kun!!!
