Mistä on mummolan tunnelma tehty?

Nautin aamiaista usein kahviloissa, syynä työni luonne. Perustan parhaillaan yritystä, käyn yrityskurssia, yritän hoitaa kaikki laskutettavat työt ajoissa ja ehtiä vielä hioa suunnitelmia ja kustannusarvioita tulevaa varten.

Täytynee sanoa, että on hiukka kiireistä ollut.

Yhtenä aamuna, kun tuntui, ettei valoa ole enää edes siellä tunnelin päässä, päädyin istumaan hotelli Savoniaan. Olin saanut rahdattua lapsen päiväkotiin kahdeksaksi (no, luultavasti kello oli taas 5 tai 10 minuuttia yli) eikä minua huvittanut ajatus aamukaaokseksi jääneestä kodistamme. Asun Puijonlaaksossa, jossa sijaitsee myös hotelli Savonia. Silmät ristissä suunnistin kohti hotellia.

Hotellin aamiainen on varsin edullinen (9,70 e). Sen olen nauttinut muutaman kerran, mutta nyt minua ei tehnyt mieli syödä mitään raskasta.

Sitten silmäni osuivat hotellin Herkkupuotiin, eli osastoon, jossa edellisen päivän ruokaa myydään edullisesti. Vitriinistä saa myös lämpimän ruuan alle 9 eurolla tai salaattia kilohintaan. Nyt edellisen päivän purnukoista löysin herkullisen näköistä vispipuuroa. Hintakaan ei huimannut päätä.

Nappasin puuron mummolasta tuttua aitoa vispipuuroa ja teen matkaan, kaadoin puuron päälle hieman maitoa. Pikku hiljaa, minuutti minuutilta ja lusikka lusikalta aamuni alkoi kirkastua, työt edetä ja lihakset rentoutua...

Kaikessa väitän olleen kyse kuohkeasta marjapuurosta ja kevytmaidosta sekä siitä muistosta, millaista niiden syöminen joskus mummin luona oli.

Ajatukset puurona, mutta onnellisena, Saija

Ruokaa suurella sydämellä

Kattaus on jo puoli ruokaa, sanotaan. Sakkyn eli Savon Koulutuskuntayhtymän Mesikka-ravintolassa (Presidentinkatu 3, Kuopio) on asia tosiaan ymmärretty. 

Koska olen kotona muonitusvastuussa, on aika luksusta saada arkipäivisin maksuton lounas koululla. Ja tokihan hyvä ruoka on hyvää vaikka pahvitötteröstä syötynä, mutta väittäisin että hitusen paremmalle se maistuu kuitenkin, kun esillepanoon on viitsitty panostaa. 

Tässä muutama kuva Mesikan tämänpäiväiseltä vappulounaalta. Huomaa hauskat vispiläkoristeet! Jouluna niissä oli tuikkukynttilöitä, pääsiäisenä keltaisia höyheniä.

Sakkyn ravintolat toimivat myös oppimisympäristönä, eli opiskelijat pääsevät tositoimiin harjoittelemaan tulevaa ammattiaan. Ruoka tehdään ravintoloissa pääasiassa itse ja raaka-ainetilauksissa suositaan paikallisia lähituottajia sekä kotimaisia vihanneksia ja juureksia - sekä luomua. Sen maistaa! Voiko kouluruualta enempää pyytääkään? Ja minkä ihmeen takia peruskouluissa ja päiväkodeissa  ei pystytä samaan? Vai pystytäänkö? 

Tuoreita munkkeja ja itsetehtyä simaa! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Hauskaa vappua!
-Senja

PS. Vaikka ravintolat ja kahvilat ovat opiskelijaravintoloita, ovat muutkin nälkäiset tervetulleita. Lisäksi Kahvila Aromista (Presidentinkatu 3:ssa sekin) saa kondiittori- ja kokkauspuolen opiskelijoiden tekemiä herkkuja kohtuuhinnalla!  

Oi, oi, lihapullia!

Minäpä kerron teille pienen tarinan pienestä lihapullasta. Varoitan kuitenkin ensin, että tarina sisältää tuotesijoittelua - ilman sitä tarina jäisi hiukan, noh, mauttomaksi. 

Tarina alkaa, kuten monet tarinat alkavat, lihakaupasta, jossa myydään vain kotimaista lihaa. Eräänä päivänä sinne saapui kaksi lihapullatehtailijaa Kuopiosta. He olivatkin mukavia ja reiluja lihapullatehtailijoita, sillä heille kelpasi vain parhaat lihapalat! He tutkivat ja valikoivat kunnes olivat tyytyväisiä ostoksiinsa. Kun lihat oli ostettu ja pakattu autoon, hurauttivat lihapullatehtailijat (joilla on molemmilla muuten sama nimi ja tehtävä, he ovat Eväsmiehet!) hankkimaan muita tärkeitä aineita, kuten sipulia Pekalta, juureksia muilta paikallisilta tuottajilta ja niin edelleen. Lisäaineet, soijan ja turhat allergiaa aiheuttavat tuotteet he kiersivät kaukaa. Niitä ei tarvita, kun tehdään hyvää ruokaa. 

Kun raaka-aineet oli valittu huolella, hurauttivat Eväsmiehet pieneen lihapullatehtaaseensa, jossa he itse jauhoivat lihat jauhelihaksi. Aina kun toinen jauhoi lihaa, teki toinen muita yhtä tärkeitä lihapullahommia; murskasi valkosipulia tai sipulia, pusersi sitruunamehua tai vaikka murskasi mustapippuria morttelissa. Välillä miehet vaihtoivat vuoroja, kunnes joka ikinen pippuri, sitruuna ja lihapala olivat valmiina tärkeään tehtäväänsä - muuttumaan hurjan herkulliseksi lihapullaksi! 

Miehet hurauttivat sekoittimen käyntiin, sekoittivat ja maustoivat herkullisen lihapullataikinan ja paistoivat ensimmäisen lihapullan, jonka tuoksu alkoi leijailla tehtaassa. Kun pullaa oli yhdessä ihasteltu, makusteltu ja havaittu parhaaksi mahdolliseksi, tekivät miehet taikinasta monen monta lihapullaa. Pullat pakastettiin nopeasti, pakattiin laatikoihin ja näin ne olivat valmiita lähtemään maailmalle pelastamaan monta nälkäistä suuta! Loppu. 

Mutta Eväsmiesten taru ei ole lopussa vaan vasta alussa. Pääsin katsomaan kuinka valkosipuli-rosmariinipyöryköitä tehdään. Oli mukava huomata kuinka arvostus ruokaa ja raaka-aineita kohtaan näkyy toiminnassa ja maistuu lopputuotteessa. Aidot oikeat raaka-aineet, lähituottajien tuotteet ja itse tekeminen, siinä on hyvä resepti. Erityisesti mieltä lämmitti se, että mustapippuritkin tosiaan jauhettiin itse - aivan kuten teen kotonakin! 

Pahoittelen, jos et ole pohjoissavolainen, sillä Eväsmiesten tuotteet ovat paikallinen herkku sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta onnittelut kaikki savolaiset! Käykääpä testaamassa Konttiravintola Mortonin (tulee Kuopioon 18.5.!!!) kuuluisia hampurilaisia, siellä on välissä kunnon pihvi! Lihapullia löytyy ainakin Savoniasta aamiaiselta ja Kuopion Kauppahallista. Noh, ok, narrasin, Jyväskylästä löytyy myös. Onnea myös keskisuomi! 

Nam!
-Senja 

"Jos joudut pulaan, riennän auttamaan." Eväsmies

Hotellit ja aamiaiset Suomessa, osa 2 Sokos Hotel Alexandra

Kuten aikaisemmin kerroin, minä pakkasin reppuni ja piipahdin Jyväskylässä. Reissuun kuului odotusten mukaisesti hyvää ruokaa, juomaa ja pitkät yöunet! 

Hotelliasioissa olen aika rajoitteinen ja suosin yleensä S-ryhmän hotelleja, koska ne eivät ole koskaan pettäneet. Tällä kertaa päädyin hotelli Alexandraan aivan Jyväskylän Matkakeskuksen lähelle. (Pahoittelen kuvieni laatua, toivottavasti asiaan on tulossa muutos lähiaikoina...) 

Sokos Hotel Alexandra

Hotellissa oli siistiä, hyvä tyynyvalikoima, lämpimät peitot ja niin edelleen. Tottakai, niin pitääkin olla. Mutta se aamiainen! Ooh! Sitä kannatti odottaa! Se on ihan oikeasti luksusta, kun jo silloin kun itse kimallat yöelämän pyörteissä (tai noh, myönnetään, nuokut jossain ja mietit, mahtaako kello olla jo niin paljon että voisi lähteä nukkumaan - ajatukset jo siinä pöyheässä tyynyssä) joku toinen keittää aamuksi puuroa. Ja kun vihdoin painat pään siihen tyynyyn, eli hyvissä ajoin ennen puoltayötä, menee puuro uuniin hautumaan yön ajaksi. Eikä ole mitään vesipuuroa se, vaan maitoon ja kermaan keitettyä ohrapuuroa. Luulen että suolan lisäksi salaisena ainesosana on keittäjän rakkaus ruokaa kohtaan, sillä se puuro oli aivan mielettömän hyvää. Pehmeää, sakeaa, täyteläistä... Se ei kaivannut edes voisilmää.
Mainio syy lomailla Jyväskylässä toistekin. 

Lautasellinen silkkaa mielihyvää

Kyltti aamiaisella

Aamiaisella näkyi myös paljon hymyilevää, hyviä huomenia toivottelevaa henkilökuntaa täyttämässä leipäkoreja (lähileipää tottakai!), annostelemassa lapsille puuroa ja siistimässä paikkoja. Henkilökunta oli muutenkin tosi mukavaa niin hotellissa kuin sen ravintoloissakin. 

Me tutustuimme minilomallamme vain Jyväskylän ydinkeskustaan. Paljon kauppoja, kahviloita, baareja ja leipomoita - vireä ja oikein eloisa opiskelijakaupunki jossa olisi viihtynyt pidempäänkin.   

Ensi kerralla taidan testata tätäkin?

Ystävääni Tarjaa lainaten: Loma ei ole käynti jossain paikassa, vaan se on olotila mielessä ja sydämessä!

Aamiaisen jälkeen piti vielä painaa pää tyynyyn...

-Senja 

PS. Onko kotikaupungissasi joitain helmiä joita suosittelisit matkailijoille?  

Rekon kesä

Kuten ehkä on tullut jo selväksi (vai onko, häh?), minä ja Senja tykätään lähi- ja luomuruuasta. Kuopiossakin on onneksi nykyään paljon tarjolla lähituottajien tuotteita niin kaupoissa, kauppahallissa kuin torillakin. Mutta miltäs tuntuisi tavata joka toinen viikko itse tuottajia ja ostaa heiltä tuotteita suoraan?

Reko toimii niin, että liittymällä REKO Kuopion tori-ryhmään Facebookissa, pääsee tekemään ennakkotilauksia suoraan tuottajilta. Tilaukset tehdään useimmiten edelliseen iltaan mennessä ja jaot tapahtuvat torilla joka toinen keskiviikko kello 16-17.

Tuotteita on laidasta laitaan. Paljon on lihaa, jauhoja, kananmunia, maitotuotteita, mehuja, marjoja ja hunajaakin. Osa tuottajista myy leipiä ja leivonnaisia. Reko-tuottajia pyritään saamaan koko ajan lisää eli tiedäpä sitä, mitä Rekon kautta voi jo kohta ostaa.

Itse hyödynnän Rekoa aina kun mahdollista. Tuotteet ovat olleet tuoreita ja maistuvia. Jos ei huvita itse taiteilla riisipiirakoita, täältä niitä saa käsintehtynä. Tai miten ois mustikkakukko tai kennollinen lähimunia?

Rekon kesäaikataulu siis (muutoksia kannattaa seurata fb-ryhmästä):
4.5.  18.5.  1.6.  15.6.  29.6.  13.7.  27.7.  10.8.  24.8.
Jaot kello 16-17

Designia ja ruokavaunu Jäppilästä

Tällä viikolla on ollut meneillään ensimmäinen Kuopio Design Week. Koko kaupunki on täynnä avoimia ovia, ompelukursseja ja pop up-kauppoja. Lauantaina ja sunnuntaina 23.-24.4. klo 10-17 järjestetään Kuopio Design Market. Sinne tulee huikeat 40 käsityöläistä ja muotoilijaa myymään tuotteitaan. Itse järjestän tapahtumia työkseni ja voin kyllä sanoa, että tämä on taidokkaasti järjestetty. Kuopio tarvitsee ainakin yhden isomman Design-tapahtuman: aina vaan parempi, että saimme kokonaisen Design-viikon.

Nälkää ei tarvitse Design Marketissa myöskään nähdä. Olen itse menossa uteliaana tutustumaan tuotteisiin lauantaina ja järjestämään kansainvälisen Vaatevallankumouksen valokuvauspistettä valokuvaaja Iita Sallinpään kanssa. Mutta sitten silmääni osui, että Design Marketin takapihalle tulee tarjolle myös katuruokaa Jäppilästä. 

Jäppilän Kievari on isän ja tyttären yritys. Kievari on auki Jäppilässä kiinteässä paikassa vain kesä-heinäkuun, mutta vaunulla he kiertävät kaikki mahdolliset katuruokafestivaalit Suomessa. Jäppilän Kievari on auki myös tilauksesta. 

Timo Tissari ja hänen tyttärensä Tiia ovat molemmat asuneet Yhdysvalloissa. He alkoivat Suomessa kaivata kunnon Etelävaltioitten tyyliin valmistettua sapuskaa ja laittoivat oman yrityksen pystyyn. Tiia on lisäksi kouluttautunut kokiksi Lontoon Gordon Blu -koulussa. Kaikki tuotteet valmistetaan alusta asti itse kastikkeineen päivineen. Pihvit tulevat Rauhala Angus-tilalta Leppävirran takaa, porsas Joroisten Kaartilan Mallaspossulta ja kaikki mahdollinen vihreä Järvikylän tilalta, Joroisista sekin. 

Huh. Design Marketiin voi mennä muotoilun lisäksi kokemaan myös siis ruokaelämyksiä. Vai miltä kuulostaisi Pepper Brisket Sandwich, Southern Combo with Country Fries tai Black Bean Veggieballs with Sweet Corn & Mashed Potato. Minun korvaan niin hyvältä, että täytyy mennä maistamaan. 

Designia, kevään tuloa sään ailahtelusta huolimatta ja ruuan tuoksua! 

Saija

Matkavalmisteluja

Ensi viikonloppuna lähdetään reissuun. Esivalmistelut on jo pitkällä. Junaliput? Tsek! Hotelliyö? Tsek! Anoppi kylässä? Tsek! Vapaapäivä hommattu? Tsek! Ja se tärkein - matkakohteen ravintola- ja keikkatarjontaa googlattu uutterasti! Minne kauas olen sitten matkalla? Eurooppaan, vai ihan toiseen maanosaan? Ehei, ei sinne päinkään, minä menen Kuopiosta Jyväskylään! 

Sipulikin tietää, että joskus on hyvä olla vähän romantiikkaa...

Jokainen, jonka perheessä on pieniä lapsia, tietää että yksi yö puolison kanssa hotellissa on jo paljon kaukomaan matkakohdetta eksoottisempaa (ja vaatii enemmän pohjatyötä ja suunnittelua kuin moni voisi kuvitellakaan)! Kun reissu muistuttaa lähinnä Amazing racea (se kilpailu, jossa juostaan aikaa vastaan paikasta toiseen) ei ole varaa harha-askeliin. Jos menet syömään huonoon ravintolaan niin se on sitten siinä. Jos valitset vielä huonon hotellin, huonompi homma. Tiedätpä ensi kerralla varautua paremmin. 

Tähän mennessä olen saanut googlella selville, että Jyväskylässä olisi hyvä keikka, jonne minun ei tarvitse lähteä (koska haluan nukkua!) ja muutama hyvä ravintola, joista luultavasti en osaa päättää vaan päädyn vetämään pitkää tikkua siitä, minne mennään! Mikä valinnanvapaus!

Edellisessä postauksessani kerroin ruokaharrastajista, jotka matkaavat ympäri maailmaa täydellisen ruokaelämyksen perässä. He kuulemma voivat jo kotona päättää tarkalleen, minne ravintolaan menevät ja mitä syövät. No, minusta se on ihan itsestäänselvyys. Reissussa on kuitenkin aina syötävä, ja hyvä ruokakokemus on parhaimmillaan nautinto ja elämys kaikille aisteille. Itseasiassa se on jo riittävän hyvä syy koko reissulle. Matkusti sitten Sorrentoon tai Jyväskylään.

Syödään hyvin! Senja

Lähiruokamessuilla ja Makuja Savosta -seminaarissa

Liperin Juurespakkaamon tuoreherkkuja

Kävin tänään tutustumassa Makuja Savosta -seminaariin. Vaikka se olikin tarkoitettu ruoka-alan ammattilaisille, sai tällainen tavan tallaajakin sieltä paljon irti. On meillä täällä Savo-Kainuu-Pohjois-Karjala -alueella paljon mahtavia tuotteita, innovaatioita ja liikeideoita. Ei todellakaan tarvitse matkustaa merta edemmäs kalaan kokeakseen hienoja makuelämyksiä!

Pääasiallinen tarkoitukseni oli tehdä blogia tutuksi ja samalla tutustua näytteilleasettajien tuotteisiin ja liikeideoihin. Mutta koska kyseessä olen minä, ei homma mennyt ihan niinkuin oli tarkoitus - yllättäen jätin kotiin kassin, jossa oli kaikki mitä olin päivää varten valmistellut, mm hienot blogiesitteet. Että silleen... Huoh... 

Päivä meni kuitenkin loppujen lopuksi ihan nappiin. Muutama ensi kesän kotimaan matkakohde tulikin jo lyötyä lukkoon, täältä tullaan Kainuu ja Vuokatin viini. Mutta sitä ennen pyöritään kotikulmilla eväitä etsimässä, nimittäin Eväsmiehiltä löytyy sellaiset eväät että oksat (tai ainakin turhat lisäaineet ja allergeenit) pois! Poikien esittelypöytä veti minut puoleensa useammankin kerran, tykästyin etenkin Aasialaisiin pyöryköihin, joissa maistui hienosti sitruunaruoho ja sitruunamehu. Ja hei, pyöryköihin tuleva sitruunamehu puristetaan tehtaalla omin pikku kätösin aidoista sitruunoista! Sain makuelämyksen lisäksi kutsun tulla tutustumaan "pienen lihapullatehtaan" toimintaan ja tämän kutsun aion todellakin käyttää! 

Kim Palhus, keittiömestari ja ruokalähettiläs, kertoi seminaarissa ulkomaisista ruokabloggareista ja -harrastajista, jotka matkustavat kymmeniä tuhansia kilometrejä kokeakseen mahtavia ruokaelämyksiä. Tai heille viedään kotikulmille 5D-ruokaelämyksiä maisemineen, äänineen, tuoksuineen ja makuineen - premium-hintaan tottakai! On onnea olla savolainen ruokabloggari ja ruokaharrastaja, täällä pääsee herkkujen äärelle ihan vaikka polkupyörällä. Meillä on täällä kappale kauneinta Suomea ihan haarukanmitallisen päässä. 

Nautitaan siitä! 
Senja

Kotileipomo Kaivonurmen ryynirieskaa

Onnistuminen ekalla yrityksellä - huippua!

Lupasin aikaisemmin testata lehtikaalisipsejä, noita männäaikojen hittituotteita. Olen syönyt niitä aiemmin äidin tekemänä, mutta itse en ole uskaltautunut kokeilemaan, lähinnä koska ohjeessa varoitellaan siitä että ne palavat helposti. Jostain kumman syystä tällaiset ohjeet tarkoittavat kohdallani sitä, että kärähtää - aivan takuuvarmasti. (Sama koskee varoituksia pohjaanpalamisesta, hellalle kuohumisesta tai oikeastaan mitä tahansa keittiövaroitusta. Toisaalta taas ohjeet ilman varoituksia tuppaavat onnistumaan paremmin, tekeeköhän alitajunta kepposiaan? Sitä vaan tekee rennosti eikä stressaa turhia ja onnistuu siinä sivussa!) 

Päätin noudattaa äidin takuuhelppoa ohjetta: kipataan pussillinen lehtikaalia kulhoon, kaadetaan päälle loraus öljyä ja sekoitetaan käsin. Kipataan komeus pellille, levitellään ohueksi kerrokseksi, suolaa pintaan ja uunin 25-30 minuutiksi  150 asteeseen. Hifisti maustaisi sipsinsä yrteillä, chilillä tai vaikka sitrusmehulla, tumpelo ei ala sooloilemaan. Vahdin sipsejä paiston loppuvaiheessa nenä lähes kiinni uuninluukussa ja tadaa - ne onnistuivat! Yhdestä pussillisesta (125g) lehtikaalia tuli kuitenkin vain iso kahvikupillinen sipsejä! Tosin kokki söi varmaan kourallisen suoraan pelliltä maistelupalasina... 

Googlailin lehtikaalia ja selvisi, että lehtikaali on oikea vitamiinipommi. C- ja E-vitamiinia, rautaa, karoteenia... Söin sen loppukupillisen sipsejä kerralla, joten ainakin tämän päivän vitamiinin tarpeeni lienee tyydytetty? (Joskin ehkä myös rasvan ja suolan tarve, mutta en ajattele niitä nyt!) 

Onko kukaan kasvattanut lehtikaalia itse kasvimaalla tai lavalla ja millä menestyksellä? Vaatiiko se paljon huoltoa, hoitoa, nyppimistä ja kastelua, vai sopisiko se myös aloittelevalle puutarhurille, jolla onnistuvat lähinnä ruohosipulin, persiljan ja perunoiden kasvatus? Utelee Senja

Suomen lapset (ja erityisesti vanhemmat): Nyt metsään!

Eilen, 12.4., vietettiin ensimmäisen kerran valtakunnallista Suomen lasten metsäretkipäivää. Päivän tarkoitus on innostaa perheitä retkeilemään metsissä. Luulisi, että Suomen kaltaisessa maassa metsissä vietettäisiin aikaa rutkasti. Metsässä motoriikka kehittyy, tulee harrastettua liikuntaa huomaamatta ja esimerkiksi tutkitustikin verenpaine laskee jo kymmenen minuutin jälkeen. Siinä on jo paljon syitä, saati sitten se henkisen hyvinvoinnin määrä, ajatusten avartuminen ja kokeminen mitä voi lapselleen retkeilemällä tarjota.

Ruokakin maistuu paremmalta ulkona.

Meillä oltiin harmillisesti kipeinä viime viikonloppuna, joten eilen emme uskaltaneet lähteä omaa grillikatosta pidemmälle. Tällä kertaa grillasimme hampurilaisia. Lähes kaikki ainekset löytyivät Kuopion kauppahallista, jossa mielelläni nykyään asioin kun mahdollista.

Sämpylät ja porkkanakakku löytyivät yhden yön levänneiden laatikosta Kauppahalliin vastikään siirtyneestä lähituottajien tuotteita myyvästä pisteestä. kinuskileivokset jälkkäriksi täältä ja samettisen pehmeä vuohenjuusto sekä Vilho-merkkinen kova lehmänmaitojuusto täältä.

Kiireisenä en valitettavasti revennyt pihvien paistamiseen itse, mutta herkullisen näköistä lihaa olisi kyllä ollut saatavilla. Luomuna ja lähinä ja sekä että. Monta kertaa olen kuullut valitettavan, että Suomessa keittiömestarit eivät liiku toreilla ja halleissa ostoksilla. Syynä lienee toki hinta, Italiassa tai Ranskassa kun torihinnat ovat huomattavasti huokeammat kuin kauppoihin pakatut tuotteet. Monissa maissa "kotimaisuus" ei tosin aina tarkoita turvallisinta tai edes ekologisinta. Siksi tässä kritiikissä pitää olla tarkkana.

Suomessa tuotetuissa raaka-aineissa on lähes aina tuettu turvallista ja verrattain eettistä tuotantoa. Toki meilläkin parantamisen varaa varmaan on, kelläpä ei. Hienoa on minusta silti se, että suomalaista työtä arvostetaan ja hienoa tuotantohistoriaamme vaalitaan. Suomalaiset tuottavat myös puhtaita tuotteita, koska esim. torjunta-aineiden käyttöä oikeasti valvotaan.

Entäs se meidän grillailu? Kuvat puhukoon puolestaan.

Hotellit ja aamiaiset Suomessa, osa 1 Sokos Hotel Presidentti

Koska olemme Saijan kanssa myös liikuvaista sorttia, huomasimme että yhteisen ruuanlaittohetken löytäminen on hankalaakin hankalampaa. Silloin kun toisen kalenteri on tyhjä, on toinen menossa jossain. Siitäpä kuitenkin poiki idea pienen juttusarjan tekoon - matkalla Suomessa Kalaaetkukkoa-tyyliin (eli ruokaan ja ennenkaikkea lähiruokaan keskittyen), tästä se lähtee! 

Ja hei, ihan oikeasti - kiireetön aamu ja hotelliaamiainen. Voiko olla parempaa?! Olimme edellisenä päivänä lentäneet pikavisiitille Helsinkiin miehen kanssa kaksin, käyneet vähän koluamassa vintagevaatekauppoja (mina kolusin, mies meni muualle…) ja istumassa iltaa ystävien seurassa. Ihana irtiotto arjesta, ja mitäpä muuta vaahtokylvyn ja yksitoistatuntisten unien jälkeen voi tarvitakaan kuin aamiaista?! 

Majoituimme mukavasti Sokos Hotel Presidentissä. Sokos Hotellien vakiovieraana osasin odottaa aamiaiselta paljon - enkä suotta. Olin kuullut, että Presidentin aamiaispöydän ylpeys ovat leivät ja sämpylät, jotka tulevat lähileipomosta. Niinpä marssin heti leipäkorien ääreen ja voi että, aivan mahtavat määrät tuoretta leipää! Eikä mitään ympäri eurooppaa lennätettyjä paistopisteleipäsiä vaan lähileipomon oikeaa tavaraa räätälöitynä juuri hotellin asiakkaiden tarpeeseen. Minä tykkään! Tummaa, vaaleaa, rouheampaa ja pehmeämpää... leipä asiakkaan mukaan!  

Hotelliaamiaisten vakiosuosikkini on tuoreen leivän lisäksi puuro. Pitkään hautuneena ja isolla kattilalla keitettynä se on jotain aivan muuta kuin mikrossa tehty pikapuuro. Siinä missä kotona kiireessä tehtyä puuroa joutuu tuunaamaan erilaisilla hedelmillä tai hilloilla, ei kunnon puuro kaipaa kuin voisilmän. 

Kahvipöydässä oli muuten ihan oikeaa haudutettua teetä! Koska aamuni ei kuitenkaan käynnisty ilman kahvia (ja kotona se onkin suklaan lisäksi monesti koko aamiaiseni) liruttelin kuppiini "konekahvia" - hieman epäileväisin mielin, sillä eihän mikään kone keitä yhtä hyvää kahvia kuin oma kahvipannuni kotona. Kahvi oli kuitenkin yllättävän pehmeää sekin, ja kahvin kaveriksi nappaamani kaurakeksi taatusti tuore. Lieköhän sekin tullut leipien kanssa samasta lähileipomosta?! 

Aamiaisen jälkeen suuntasimme uudella (helpolla) junayhteydellä takaisin lentokentälle. Kuinka ennen on tultu toimeen ilman tällaista junaa? Ei maalaistyttökään pääse enää eksymään isolla kirkolla käydessään. Lentoasemalla lentoa odotellessani löysin vahingossa Kainuu-tilan ja  Book swap -kirjanvaihtopisteen - lennon odottelu sujui kotoisasti keinutuolissa keinutellen ja lentokoneita katsellen. Kannattaa piipahtaa jos sattuu olemaan ylimääräistä aikaa ja etenkin jos laukussa turhana painona kirja, jonka haluaa laittaa kiertoon. Tiedä minnepäin maailmaa sekin kirja tulee vielä päätymään!

Tyttö päätyi kuitenkin Kuopioon! -Senja

PS. Onko sinulla joku tietty juttu, joka vetää matkoillasi siihen samaan hotelliin? Vai kokeiletko mieluummin aina jotain uutta?

How do you have your eggs?

Kevät tuo iltoihin valoa ja ulkona voi oleskella (lue: kaivaa hiekkaa ja pyöriä asfaltissa lapsen kanssa) tavallista pidempään. En ole kovin innokas kananmunien syöjä, mutta eilen illalla innostuin keittämään pojalleni kananmunan iltapalaksi, pitkän ulkoilun jälkeen.

Olen ennen ollut vahvasti sitä mieltä, että ainoa oikea tapa keittää kananmuna on keittää se kovaksi. Eli vähintään 9 minuuttia. Nyt kuitenkin pari kertaa talven aikana kärsivällisyys on pettänyt ja olen, aluksi vahingossa, keittänyt 4-5 minuutin munia. Keltuainen on jäänyt löysäksi.

Eilen kävi samoin. Poikani tuomitsi löllyvän keltuaisen huutamalla YÄÄÄK! Mutta vatsaan asti se silti päätyi. Maustoin munan pelkällä suolalla ja mustapippurilla.

Eilinen kananmunankeitto sai silti ajattelemaan, että
a) makutottumukset muuttuvat eikä pitäisi olla niin varma mistä pitää. Kun aikuistuu, huomaa usein, että on turhaan lokereinut itsensä ja mieltymyksensä liian tarkkaan. Ehkä myös tarve määrittää oma indentiteettinsä lokeroitumalla vähenee? Vai huononeeko vain makuaisti kun tulee vanhaksi? Hah.
b) lapselle voi opettaa mahdollisimman monipuolisesti makuja ja kasvattaa ymmärtämään hyviä arvoja. Puhutaan, että jo minun sukupolveni on elänyt niin voimakkaasti eri ympäristössä kuin vaikkapa vanhempani, että esim. eettisyys ja ekologisuus valinnoissa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Toivon, että pojalleni eettiset valinnat ovat lähempänä ainoaa valintaa tulevaisuudessa, ja valinnat tehdään lähinnä akselilla Ökö-Tex vai luomu tai kotimainen vai ulkomainen luomu.
c) nyt ostin vapaiden kanojen munia, vaikka lähes poikkeuksetta ostan luomua. Haluaisin testata lähituottajien kautta erilaisia kananmunia. Onkohan lajikkeissa eroja?

Olin 19-vuotiaana vuoden Englannissa ravintolatöissä ja au pairina. Kolme ensimmäistä kuukautta tarjoilin kuutena päivänä viikossa englantilaista aamiaista. Englantilaiset ovat vähän eri liigassa muniensa kanssa. Siellä valmistapojakin on muutama enemmän kuin täällä.

So, how do you have your eggs? Saija