Senjan keittiössä

Itselleni ravintolat ovat tuttuja lähinnä asiakkaan näkökulmasta. Sen verran olen ravintola-alalla käynyt, että vuoden, puolitoista olen alaa opiskellut kunnes elämän realiteetit nakkasivat märän keittiöpyyhkeen päin naamaa. Parempi tietenkin huomata se jo tuossa vaiheessa. Jotain jäi kuitenkin elämään - kiinnostus ravintola-alaa ja ruokaa kohtaan. Tv:n kokkiohjelmia tulee seurattua myös tarkasti ja joskus sieltä saa ihan hyviä ideoita joita voi soveltaa omassa kokkailussaan. Mieluummin kuitenkin nautin tv-kokkien taidokkaasta raaka-aineiden käsittelystä ja yhdistelystä sekä arvostuksesta ruokaa kohtaan. On myös mahtavaa oppia kuinka raaka-aineen osaset joita itse en ole osannut hyödyntää muuttuvat kokkien käsissä herkuiksi. 

Jostain syystä olen kaveripiirissäni se jolta kysellään ruokavinkkejä, ravintolavinkkejä tai soitetaan leivonnan keskeltä silloin, kun joku meni vähän pieleen ja halutaan mielipide siitä, kuinka tilanne on korjattavissa (vai onko). Tämä kertonee, että ystäväni ovat tottuneet siihen että homma ei minullakaan suju aina ihan niinkuin pitäisi, mutta yritystä ja touhua piisaa. 

Perheeseeni kuuluu kaksi teini-ikäistä poikaa, kolmevuotias tyttö ja urheilua harrastava mies, joten ruuan kanssa tulee pelattua useampaan otteeseen päivässä. Vaikka olen kiinnostunut lähiruoasta ja ruuan kotimaisuudesta ylipäänsä, pidän nutturan löysällä. Silloin valitaan se kotimainen tai lähivaihtoehto kun se on järkevää. Useimmiten toki on. En myöskään tykkää kaivautua villakoiran ytimiin, ruuan eettisyydellä ja erilaisilla vaihtoehdoilla voisi hifistellä vaikka kuinka pitkälle. (Tänään näin kaupassa italialaisia porkkanoita. Niitä en kyllä oikein ymmärtänyt vaikka oikeasti yritin. Otin kotimaisia.)

Saijan pyydettyä minua mukaan bloggaamaan lämpenin asialle nopeammin kuin hopealusikka mikroaaltouunissa. Olin jo aikaisemmin harkinnut blogin pitämistä, saanut jopa julkaistua yhden tekstinkin. Se kertoi siitä, kuinka tyttäreni halusi viime kesänä kerätä kasvimaalta tilliä iltapuuroonsa. Tekstiä ei tosin nähnyt (eikä näekään!) kukaan muu kuin minä. Parempi niin. Innostusta kuitenkin lähiruoka-asiaan on ollut pidemmän aikaa. Saijan kanssa yhteistyö alkoi heti luistamaan - siinä, missä itsellä on heikompaa, on Saijan vahvuudet. Kyllä tästä hyvä soppa syntyy!

Kannatan siis lähiruokaa ja kaipaisin enemmän ravintoloiden listoille tietoa siitä, mistä raaka-aineet ovat peräisin. Kysymällähän tuo selviää. Tätä aionkin jatkossa harrastaa entistä enemmän ja jakaa kokemuksia sitten myös täällä. 

Iloa keittiöihin! Senja

PS. Myönnän heti yhden heikon kohtani, nimittäin valokuvaamisen. Ottamiini kuviin kannattaakin suhtautua ennemminkin todisteina ("Kyllä, siinä on nakki lautasella") kuin taidekuvina.