Niinhän sitä
sanotaan että asioiden arvon huomaa vasta sitten, kun sen asian menettää. No,
minä menetin tiskikoneen. Viiden henkilön perheessä menetys on jo
tuntuva.
Ajattelin
ensin kirjoittaa ruikutuksen siitä, kuinka kamalaa on kun ei ole tiskikonetta.
"Koko ajan pitää tiskata!" "Tiskivuori! OMG!!!" Mutta
kuulkaas, kun ei tämä ole laisinkaan kamalaa. Jos ottaisin kirjan ja alkaisin
lukemaan, etenkin pienimmän lapsen reseptorit kertoisivat lapselle välittömästi
että "Äiti keskittyy, ei ole läsnä - Tee jotain!" Tätä kun on
testannut jo 14 vuotta niin alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että päivällä lukeminen
(tai mitä keskittymistä vaativaa kukin haluaakaan tehdä) on yhtä harvinaista
kuin helmen löytäminen simpukasta. Valkoviiniliemessä keitetystä
sinisimpukasta. Valkosipulia, persiljaa... Noh, nyt karkaa jo ajatus.
Mutta kun
upotan kädet ihanaan, lämpimään, vaahtoavaan astianpesuveteen saan olla hetken
ihan rauhassa. Kukaan ei tule lähelle (etenkään nuoriso, joka vaistoaa vaaran
joutua kuivaamaan astioita). Lämmin vesi ja pehmeä vaahto hyväilevät käsiä ja
astioiden erilaiset, sileät ja karheat pinnat tuntuvat hyvälle käsissä.
Ajatukset laukkaavat kaikessa rauhassa omia polkujaan. En ole koskaan ehtinyt
huomaamaankaan, kuinka symmetrisiä kuvioita raastinraudan erilaiset pinnat
muodostavat! Tai sitä, kuinka pesuainekupla säteilee sateenkaaren väreissä
viinilasin pinnassa. Kaunista!
Ja kun olen
rauhassa tiskannut astiat, pyyhin kädet puhtaaseen pyyhkeeseen ja rasvaan kädet
- ihan rauhassa. Ja sormukset kiiltelevät! Enkä tunne pätkääkään huonoa
omaatuntoa lämpimällä vedellä läträämisestä - pidän vain huolen siitä, etten
ole illalla viimeinen suihkussakävijä, ettei lämminvesivaraajan vesi lopu.
:)
Joten hei hei
astianpesukone, lepää rauhassa!
Toivoo Senja
PS.
Käsitiski"pakko" on myös mitä mainioin syy kaivaa kaapista ne
ihanimmat isomummin perintöastiat, joita ei saa laittaa koneeseen. Omat
lempparini ovat Arabian Kirsikka-kahvikupit ja keltaiset Grapponiat - joista
tosin ensiksi mainitut ovat vain harvoin käytössä luettuani Ylen artikkelin
vanhojen astioiden lyijypitoisuuksista. Onko sinulla joitain astioita, joita
tulee käytettyä turhan harvoin, mutta joista ei oikein osaa luopuakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti