Olen ennen ollut vahvasti sitä mieltä, että ainoa oikea tapa keittää kananmuna on keittää se kovaksi. Eli vähintään 9 minuuttia. Nyt kuitenkin pari kertaa talven aikana kärsivällisyys on pettänyt ja olen, aluksi vahingossa, keittänyt 4-5 minuutin munia. Keltuainen on jäänyt löysäksi.
Eilen kävi samoin. Poikani tuomitsi löllyvän keltuaisen huutamalla YÄÄÄK! Mutta vatsaan asti se silti päätyi. Maustoin munan pelkällä suolalla ja mustapippurilla.
Eilinen kananmunankeitto sai silti ajattelemaan, että
a) makutottumukset muuttuvat eikä pitäisi olla niin varma mistä pitää. Kun aikuistuu, huomaa usein, että on turhaan lokereinut itsensä ja mieltymyksensä liian tarkkaan. Ehkä myös tarve määrittää oma indentiteettinsä lokeroitumalla vähenee? Vai huononeeko vain makuaisti kun tulee vanhaksi? Hah.
b) lapselle voi opettaa mahdollisimman monipuolisesti makuja ja kasvattaa ymmärtämään hyviä arvoja. Puhutaan, että jo minun sukupolveni on elänyt niin voimakkaasti eri ympäristössä kuin vaikkapa vanhempani, että esim. eettisyys ja ekologisuus valinnoissa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Toivon, että pojalleni eettiset valinnat ovat lähempänä ainoaa valintaa tulevaisuudessa, ja valinnat tehdään lähinnä akselilla Ökö-Tex vai luomu tai kotimainen vai ulkomainen luomu.
c) nyt ostin vapaiden kanojen munia, vaikka lähes poikkeuksetta ostan luomua. Haluaisin testata lähituottajien kautta erilaisia kananmunia. Onkohan lajikkeissa eroja?
Olin 19-vuotiaana vuoden Englannissa ravintolatöissä ja au pairina. Kolme ensimmäistä kuukautta tarjoilin kuutena päivänä viikossa englantilaista aamiaista. Englantilaiset ovat vähän eri liigassa muniensa kanssa. Siellä valmistapojakin on muutama enemmän kuin täällä.
So, how do you have your eggs? Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti