Varoitusniille, jotka eivät pidä "vanhoina hyvinä aikoina"-fiilistelystä: Tämä postaus sisältää sellaista. No, tosin liiallisesta nostalgiasta en pidä minäkään, mutta tässä tapauksessa se on mielestäni paikallaan. Lähdimme nimittäin lähellä asuvan kaveriperheen kanssa paistamaan pitkähkön tauon jälkeen makkaraa. Taloyhtiömme pihalla on nimittäin ihan oikea grillikatos, ja vaikka nuotiopisteessä on lukollinen kansi (mikä on minusta vähän liioittelua) ja grillikatosta ei käytä juuri kukaan, niin minulle se on antanut pontta pienimuotoiseen ulkoruokailuun välillä. Olen sielultani metsäsamoilija ja nautin metsäretkistä, tulen teosta ja telttailusta. Kun minulla ei vielä ollut lasta, saatoin muutamana kuumana kesäyönä nukkua ulkona metsässä yön, kun bussi kotikaupunkiin oli jo mennyt. Noh, poikani ollessa pieni, metsäretkeily on minulta jäänyt, mutta makkaraa sun muuta on muutama kerta käyty Sannan ja Niilan kanssa paistamassa. Olen näinä aikoina salaa jopa ylpeä, että osaan tehdä tulen ja että lapsikin oppii yksinkertaisia erätaitoja.
Mieleen tuli silti väkisin: Käytetäänkö taloyhtiöiden grillikatoksia enää? Syövätkö ihmiset enää ylipäätään yhdessä, lukuun ottamatta omaa perhettä? Kutsutaanko naapureita koskaan omaan kotiin syömään? Lähdetäänkö enää metsään? Syödäänkö enää tulella valmistettua ruokaa? Nämä jutut luovat niin tärkeän yhteyden luontoon ja perustaitoihin, että ilman niitä on kyllä ihmisyytemme koetukselle. Ulos metsään siis! Nauttikaa kevään ja kesän retkistä ja paistakaa ruokaa tulella! Onko teillä kokemuksia eräretkeilystä tai ulkona grillailusta?
Nyt kun näitä valtakunnallisia päiviä vietetään vähän niin kuin joka toinen viikko, niin ilman muuta pitäisi lisätä Syökää yhdessä-päivä muistuttamaan ruokakulttuurin olennaisesta alueesta eli yhteisöllisyydestä.
Mennään ulos! Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti