Satamassa tapahtuu

Jos minun pitäisi valita yksi ruokamaa, en osaisi valita. Mutta ehdottomasti top 3:ssa olisi Italia. Olen jopa asunut ja ollut töissä ravintolassa Italiassa. Tarjoilin eteläisen Italian saarella Sisiliassa nelisen kuukautta. Palkka oli niin kehno, ettei suomalainen voinut sitä oikein käsittää, mutta ruoka oli hyvää ja sitä sai päivittäin syödä työn päätteeksi ilmaiseksi.

Tutuksi tulivat pastat, antipastot ja risotot. La Tavernetta da Pierossa, jossa olin töissä, ei pitsaa tarjoiltu, mutta sitä söin vapaa-ajalla. Ja hyvää se oli, tietenkin, pitääkö vielä mainita että erilaista kuin Suomessa? Samoin erityinen elämys olivat vihannekset ja hedelmät torilta (50 senttiä-1,5 e kilolta) sekä tietysti erityinen ilmasto ja ihmiset. 

Matkalla tutustuin myös poikani isään, mutta se on toinen tarina... 

Kun kotouduin Suomeen yli kolme vuotta sitten, oli italialaista ruokaa ajoittain ikävä. Sitten serkkuni tutustutti minut Sorrentoon. Olin raskaana, vauva potkiskeli mahassa ja ravintolan omistaja Paco Nucci suositteli minulle sitruunakakkua. Mutta ei mitään missä on juustoa, listeriariskin takia. Kakku oli hyvää ja sittemmin vierailin Sorrentossa monta kertaa. Teinpä siellä muutaman työvuoronkin. 

Nyt Sorrenton perustaja Paco Nucci on Satamankulman perustajan Anja Lapin ja toisen italialaisen, Luca Di Francon kanssa avannut ravintolan myös Satamaan. Galleria- ja tapahtumatilan yhteydessä tarjoillaan pastaa, kalaa, lihaa, salaatteja ja vihdoinkin myös italialaista erikoisuutta eli gnoccheja (vedessä keitettyjä perunapalleroita, ja hyviä sellaisia). Gnocchit kuuluivat ruokalistalleni erityisesti kaksikymppisenä, jolloin matkustin parin vuoden aikana useampia kertoja Pohjois-Italiassa, kun ystäväni asui siellä. Söimme pienissä tavernoissa pitsaa, pastaa ja gnoccheja, unohtamatta täydellisen risoton metsästystä. Onneksi ystävänikin oli hyvän ruuan ystävä, hän kokkasi varmasti parhaimpia syömiäni aterioita ikinä. 

Mutta takaisin Satamaan ja Capri Marinaan. Liikun Satamankulmassa paljon työasioissa. Tuotan muun muassa Anja Lapin kanssa heinäkuulle uutta lasten kulttuurifestivaalia. Eilen, pitkän työpäivän päätteeksi istuin lapseni kanssa Satamankulmassa ja päädyin tilaamaan meille testiateriat. 

Lapsen lihapullat ja ranskalaiset-annos oli mainio. Lihapullat olivat niin hyviä, että pari upposi omaankin suuhuni. Ovatko nämä niitä aitoja italialaisen äidin tekemiä lihapullia? Ehkä, sillä hyviä ne olivat. Lihassa maistui mukavasti savun maku, ja tomaattikastike oli maistuvaa. Lapsikin tykkäsi. Itselleni tilasin Insalata Capresen eli yksinkertaisesti tomaattia ja mozzarellaa siivutettuina ja balsamico-etikan ja hyvän oliiviöljyn kanssa tarjoiltuna. Capresea söin Sisiliassa usein, monta kertaa alkuruokana ennen pastaa. Italialaisethan eivät ikinä voisi kuvitella syövänsä pääruokaa ja salaattia yhtä aikaa, saati samalta lautaselta! Rikos ruokaetiketissä on suuri. No, Sisiliassa ruokaan suhtauduttiin avoimemmin kuin pohjoisessa, siellä saatettiin jopa syödä useita ruokalajeja yhtä aikaa. Mutta ei, salaattia ei sielläkään syöty lämpimän ruuan kanssa yhtä aikaa. Minä suomalaisena taas en tottunut salaatin puutteeseen aterialla, joten capresea ja vihreää salaattia kului. 

Ilta oli ihana, kevät on tuloillaan ja jäät juuri lähteneet. Istuimme poikani kanssa ulkona terassilla ja söimme. Heti tuli tarve mennä Capri Marinaan uudestaan ja testata esimerkiksi kalatäytteistä lasagnea, alkuruokapöytää ja pastoja. Onneksi sinne nyt pääseekin päivittäin! 

Mennään sinne missä on vesi, 

Saija