Kyseessä oli tietenkin vielä lauantai-iltapäivä, jolloin Kuopiossa päivysti enää Kys. Ennakko-odotukset eivät olleet kauhean korkealla kun yhteispäivystykseen menimme ja näimme sen nuhanenien joukon, joka odotti lääkäriin pääsyä. Lääkärin tapaamisen ja röntgenkuvien jälkeen pääsimme kuitenkin nopeasti päivystysosastolle, jossa jalka kipsattiin.
Vaikka tämä on ruokablogi, en malta olla jakamatta tätä Kys-kokemusta! Olimme erityisen ilahtuneita (ja positiivisen hämmästyneitä) siitä, että kiireisellä sairaalahenkilökunnalla oli aikaa kohdata ihminen ihmisenä. Kiire oli, sen huomasi kun katseli viereisiin tiloihin, mutta silti oli aikaa pysähtyä pienen potilaan viereen, kysyä vointia ihan nimellä, tuoda eriväriset sidetarpeet näytille ja huomioida meidät perheenä. Erityisesti mieltä lämmitti se, että hoitaja tuli kertomaan että "toimenpide ei saa sattua eikä traumoja saa syntyä" ja sitten lääkittiin. Asenne todellakin ratkaisee! Saman hoidon olisi voinut antaa myös "naama nutturalla" eikä oven pielessä ollut hymynaamatauluja, joilla asiakas voisi lähtiessään arvioida hoitoaan... henkilökunta hymyili ja jutusteli mukavia ihan omaehtoisesti samalla kun teki työtään!
 |
Nyt sitten koetamme saada ajan kulumaan niin, ettei pikku potilas aivan täysin hermostu paikallaan makaamiseen. Luvassa paljon helmiaskartelua, auto- ja rataslenkkejä ja tv:n töllöttämistä.
- Senja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti